Sappirakkovaivat

Sappirakon mukoseele ja shetlanninlammaskoirat


Klinikallamme suoritetaan sappirakon ultraäänitutkimuksia sekä sappirakon poistoleikkauksia. Useimmiten sappirakon poistoon päädytään oireilevan sappirakon mukoseelen vuoksi.

Vaiva on yleinen erityisesti shetlanninlammaskoirilla. Seulontatutkimus tarkoittaa sappirakon ja maksan ultraäänitutkimusta. Seulontoja suorittaa ELL Johanna Sulonen, joka on tutkinut aihetta Helsingin yliopistossa. 

Huomioi kuitenkin, että mikäli koiralla on selviä oireita, kuten oksentelu, närästely tai muut vatsaoireet, tulee varata pidempi aika, eikä tällöin ole kyse seulontatutkimuksesta.


Mistä on kyse sappirakon mukoseelessä?

Sappirakon ongelmia diagnosoidaan nykyään enenevässä määrin koirapotilailla. Hyvä uutinen on, että monissa tilanteissa apua ikäviin oireisiin saadaan lääkityksellä ja/tai leikkaushoidolla. Sappirakon mukoseelen diagnoosi perustuu sappirakon ultraäänitutkimukseen. Tutkimuksessa arvioidaan sappirakon sisältöä (onko kiinteää sisältöä, jos on, niin paljonko prosenteissa tilavuudesta, laskeutuuko painovoiman mukana eli onko sakkaa, onko sappirakko laajentunut, onko CBD eli yhteinen sappitiehyt laajentunut) ja seinämiä (ovatko seinämät paksuuntuneet, onko merkkejä repeämästä yms).

Mukoseelen kliininen merkitys on epäselvä. Toisinaan oireet ovat lievät, tai niitä ei ole ollenkaan. Oireileville koirille, joilla on ultraäänitutkimuksessa todettu sappirakon mukoseele, hoito on usein sappirakon poistoleikkaus. Sappirakon poiston aiheuttamia haittavaikutuksia ei ole juuri tutkittu. Virallista hoitosuositusta ei toistaiseksi ole, tutkimusta tehdään kuitenkin paljon.

Mukoseele on monisyysairaus; shetlanninlammaskoirilla altistava tekijä on niiden poikkeava rasva-aineenvaihdunta. Lisäksi muita altistavia tekijöitä voi olla mm. Cushingin tauti tai kilpirauhasen vajaatoiminta. Tämän vuoksi potilailta tutkitaan usein laajasti myös verikokeet.