Mukoseele -seulontatutkimuksia tehdään Pyynikillä

05/18/2021

Maaliskuisena kevätpäivänä Calvin pääsi Pyynikin eläinlääkäreille tutkituttamaan sappirakkonsa. Toimenpide ei montaa minuuttia vienyt, kun sen suoritti pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Johanna Sulonen, jolla ultra-anturi on ollut hyppysissä kerran jos toisenkin.

Pirkanmaalaisia sheltinomistajia hemmotellaan: Käytettävissämme on nyt klinikka, jossa mahdollisen mukoseelediagnoosin tekee alan uranuurtaja. Tarvittaessa koko hoitopolku diagnoosista sappirakonpoistoleikkaukseen onnistuu saman katon alla. Henkilökunta on kokenutta ja kouluttautunutta. Klinikan arvomaailma on kohdallaan ja potilas hoidetaan kokonaisvaltaisesti omistajan tuntemuksia unohtamatta.

Mennään ensin ajassa taaksepäin. Klinikan perustaja eläinlääkäri Kaisa Juhajoki on valmistunut vuonna 2012. Sen jälkeen työkokemusta on kertynyt usealta pieneläinklinikalta ja eläinsairaalasta. Juhajoelle on karttunut vahva osaaminen päivystysluonteisesta työstä ja traumatologiasta. Hän on jatkokouluttanut hammassairauksien ja kirurgian saralla, jotka siis myös kuuluvat hänen erityisosaamiseensa. Ajatus oman klinikan perustamisesta oli kytenyt Juhahoella pitkään. Syksyllä 2019 aika idean toteuttamiselle oli kypsä. Nykyisissä tiloissaan Pyynikin eläinlääkärit on toiminut vuoden ajan. Klinikalla työskentelee Juhajoen lisäksi kolme muuta eläinlääkäriä: Saara Joukanen, Penita Pilve sekä Johanna Sulonen, joka tekee klinikalla 1-2 päivää kuukaudessa. Joukanen on Juhajoen tapaan vahva osaaja akuuttitapausten hoidossa ja kirurgiassa, Penita Pilve syventää osaamistaan hammastoimenpiteissä ja on lisäksi kiinnostunut lisääntymiseen liittyvistä vaivoista. Sulonen on uunituore pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri, joka on tehnyt tutkimusta mukoseelesta. Hän työskentelee pääasiallisesti yksityisyrittäjänä eläinlääkäriasema Helmessä Tervakoskella.

Juhajoen monipuolinen työhistoria on tehnyt selväksi, mitkä ovat oman klinikan tärkeimmät arvot. Pyynikin eläinlääkäreillä halutaan, että asiakas kokee tulleensa kuulluksi ja että eläimiä hoidetaan sillä huolenpidolla kuin ne olisivat omia. Hoito on kokonaisvaltaista, ja huolehtiminen jatkuu tarvittaessa käynnin jälkeenkin, esimerkiksi leikkauspotilaille soitetaan seuraavana päivänä ja kysytään vointia. Mikäli oma osaaminen ei johonkin riitä, potilas ohjataan muualle spesialistille jatkotutkimuksiin. Pieniin, mutta potilaan ja asiakkaan kannalta merkityksellisiin asioihin on panostettu: esimerkiksi vastaanottotilan tunnelmaa on pyritty luomaan rauhalliseksi sopivan musiikin avulla. Juhajoki muistuttaa silti, että työn luonteen takia joskus on väistämättä hetkiä, joissa vastaanottoon kertyy ruuhkaa tai syntyy muu kiireinen tilanne.

Palataan sitten Calviniin. Calvin on valmistautunut tutkimukseensa paastoamalla 12 tuntia. Vettä on sentään saanut juoda vapaasti. Koira kipataan selälleen pehmustettuun tutkimuskouruun. Pienen pyristelyn jälkeen meneväinen Calvin alistuu kohtaloonsa ja asettuu paikalleen. Seuraavaksi suristellaan karvanleikkurilla, ja vatsaan oikealle puolelle kylkikaaren kohdalle ja sen alapuolelle ajellaan n. 4 x 5 cm kokoinen karvaton luukku. Joskus karvoja joudutaan ajamaan enemmänkin. Johanna Sulonen asettaa anturin tottunein ottein suoraan kohde-elimen päälle, ja kuvaruutuun pompahtaa näkymä sappirakosta.

Miten Sulonen on päätynyt tekemään juuri tätä? Hän kertoo, miten yli vuosikymmenen takainen yksittäinen potilastapaus antoi kipinän perehtyä lisää nimenomaan sappiteiden sairuksiin: Noin 10-vuotias koira tuli Suloselle tutkimuksiin. Sulonen epäili koiran oireiden johtuvan maksassa olevasta kasvaimesta. Koirasta otettu CT-kuva paljasti, että ongelmien aiheuttaja olikin sappirakko. Sappirakon tila oli niin huono, että se oli revennyt. Valitettavasti leikkaushoito ei enää pelastanut koiraa. Sulonen aloitti erikoistumisopinnot ja teki tapauksesta potilasselostuksen. Opintoihin kuului myös erikoistumisjakso Yliopistollisessa eläinsairaalassa vuonna 2018. Siellä Sulonen alkoi kerätä tietoja mukoseelepotilaista yhdessä kahden muun eläinlääkärin, Helka Heikkilän ja Henna Laurilan, kanssa. Tiedot koottiin Yliopistollisessa eläinsairaalassa sekä kolmella eri Evidensia-klinikalla hoidetuista mukoseelepotilaista. Valmis artikkeli julkaistaan tänä vuonna Eläinlääkärilehdessä.

Calvin protestoi hiljaa tuhahtamalla, kun anturin asentoa kohennetaan kylkiluun tultua kuvaruutuun muun näkymän tielle. Vielä tutkitaan sappirakkoa ympäröivät rakenteet. Sulonen valottaa, mitä hän seulontatutkimuksen aikana tekee. Maksan rakennetta, sappirakon kokoa ja sen seinämän rakennetta arvioidaan. Lisäksi katsotaan, onko sappirakossa sisältöä, ja jos on, arvioidaan, minkälaista se on koostumukseltaan. Myös CBD eli yhteinen sappitie tarkastetaan ja arvioidaan, onko se laajentunut.

Kysyn Suloselta, olisiko hänen mielestään sheltti kuin sheltti hyvä tutkia mukoseelen varalta - siis silti, vaikka mitään oireita ei olisi? Sulonen muotoilee vastauksen toteamalla, että oireettomien koirien tutkiminen toisi arvokasta lisätietoa, sillä tällä hetkellä ei tiedetä, kuinka paljon terveillä, oireettomilla koirilla on muutoksia sappirakossa. Myöskään sitä ei tiedetä, aiheuttaako sakka sappirakossa näille ulkoisesti terveille ja oireettomille koirille merkitystä. Sulonen muistuttaa myös, että edelleenkään emme tiedä, mistä mukoseele johtuu. Altistavia tekijöitä toki tunnetaan. Mitä enemmän tietoa kerätään, sitä enemmän asiaa pystytään tutkimaan.

Juttelemme Sulosen sekä Juhajoen kanssa mukoseelesta vielä yleisesti. Kysyn heidän mielipidettään seulontatutkimuksen subjektiivisuudesta, eli saako eri eläinlääkärin käsissä erilaisen tuloksen, sillä sakan määrä ja laatuhan arvioidaan silmämääräisesti? Juhajoki vastaa tähän, että epäilee diagnoosin tekemisen haasteen olevan se, että mukoseeleen ei ole olemassa yleisiä hoitosuosituksia tai diagnostisia kriteereitä. Hän lisää, että ainakaan eläinlääkärien peruskoulutuksessa tarkkoja ohjeistuksia mukoseelediagnoosin tekemiseen ei annettu aikanaan, tilanne voi olla nyt muuttunut kun tieto on aiheesta lisääntynyt. Sulonen nostaa esiin, että diagnoosin tekemistä varten eläinlääkärin tulee erottaa muut sappirakon sairaudet, esimerkiksi kolekystiitti eli sappirakontulehdus ja tavallinen sakka mukoseeleen liittyvästä sakasta. Juhajoki mainitsee, että ultraäänilaitteen tarkkuus vaikuttaa merkittävästi siihen, miten tarkasti vatsaontelon elimiä pystytään tutkimaan ja siten siis myös diagnoosien tekemiseen.

Mitä sitten, jos päädytään sappirakonpoistoleikkaukseen? Sekä Juhajoki että Joukanen tekevät kolekystektomioita eli sappirakonpoistoja Pyynikin eläinlääkäreillä. Viime vuoden aikana klinikalla on tehty kymmenen sappirakonpoistoleikkausta koirille. Leikkaus on tuhannen euron hintaluokkaa. Hinta-arvio kattaa sappirakon sekä maksan koepalojen lähettämisen patologille tutkittavaksi. Patologin tutkimus on tärkeä, jotta diagnoosi varmistuu ja jotta tietoa voidaan mahdollisesti tulevaisuudessa hyödyntää tutkimukseen.

Sappirakon poistoleikkaus
Sappirakon poistoleikkaus

Calvinin ultra on lähes valmis. Koira alkaa olla hieman kärsimätön, sillä vastaanottotilasta kuuluu tutun shelttikaverin haukahdus. Kaverikoira odottaa vuoroaan samaan seulontaan. Ihan vielä Calvin ei pääse piinasta, sillä Sulosen suosituksesta haluan, että koirasta napataan verinäyte. Verinäytteestä analysoidaan maksa-arvot, veren rasva-arvot, CRP eli tulehdusarvo sekä puna- ja valkosoluarvot. Näin koira saadaan tutkittua kokonaisvaltaisesti mukoseelelle altistavien tekijöiden varalta.

Mikä oli Calvinin sappirakon tuomio? Nuoresta iästään ja oireettomuudestaan huolimatta sappirakosta löytyi hieman tiivistä, liikkumatonta sakkaa. Sulosen mukaan löydöksen voi luokitella mukoseelen esiasteeksi. Sulosen ohjeesta jäämme tarkkailemaan tilannetta ja uusi tarkastus tehdään vuoden kuluttua, mikäli vointi pysyy ennallaan. Onneksi verinäytteissä löydökset olivat normaalit kaikilta osin. Sakkalöydös oli itselleni yllätys ja myöskään koiran lähisuvusta ei tiettävästi löydy mukoseeletapauksia. Tämä on hyvä muistutus siitä, kuinka vähän vielä sairaudesta tiedämme ja kuinka tärkeää olisi seuloa myös oireettomia koiria. Olisin tietenkin toivonut, että sappirakko olisi puhdas, mutta nyt ei huoli paina mieltä, kun tilanne on tarkastettu konkarin toimesta ja sitä tarkkaillaan säännöllisesti. Kun lähtötilanne on tiedossa, on mahdollisiin jatkotoimiin helppo ryhtyä tarvittaessa.

Sappirakon mukoseele-muutos
Sappirakon mukoseele-muutos


Odotusaulasta paljastuu tuttu leikkikaveri ja haukkukonsertin saattamana päästämme tämän seuraavan sheltin seulottavaksi. Calvin pääsee kotiin päättämään paastonsa. Karvaton kohta vatsassa ei näy koiran seistessä muiden karvojen seasta mihinkään, ja elo jatkuu normaaliin tapaan.


Pyynikin eläinlääkärit pähkinänkuoressa:

  • Yksityinen klinikka Tampereella Pyynikintorilla, perustettu vuonna 2019.
  • Klinikalla työskentelee jutun julkaisuhetkellä 4 eläinlääkäriä: yrityksen omistaja eläinlääkäri Kaisa Juhajoki, eläinlääkärit Saara Joukanen ja Penita Pilve sekä pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Johanna Sulonen. Lisäksi henkilökuntaan kuuluu viisi klinikkaeläinhoitajaa sekä vaihteleva määrä harjoittelijoita.
  • Sappirakon seulontatutkimukset keskitetään Suloselle. Tutkimuksen hinta on 150 euroa. Rauhalliset koirat voidaan tutkia hereillä, tarvittaessa potilasta rauhoitetaan hieman. Ennen tutkimusta koira pidetään 12 tunnin ruokapaastolla. Tutkimusta varten koiran vatsaan ajetaan pienehkö karvaton alue.

Mahdollisen mukoseelediagnoosin jatkohoito onnistuu saman katon alla sekä seurannan että sappirakonpoistoleikkauksen puolesta. Sappirakonpoistoleikkauksen hintaluokka on noin tuhat euroa, hinta-arvio sisältää myös patologin tutkimuksen.


Teksti on osa shetlanninlammaskoirien jäsenlehdessä julkaistavaa sappirakon mukoseelestä kertovaa juttusarjaa, ja sen on kirjoittanut eläinlääkäri Aino Patjas.