Hammassyöpymät

Hammassyöpymät ovat valitettavan yleinen kipua aiheuttava hammassairaus kissoilla. Arvioiden mukaan jopa 70 % kissoista sairastuu hammassyöpymätautiin jossain vaiheessa elämäänsä. Syöpymiä todetaan sekä rotukissoilla että maatiaiskissoilla.

Hammassyöpymätaudissa (tunnetaan myös nimellä FORL tai TR) hammas alkaa tuhoutua tuntemattomasta syystä. Muutokset voivat sijaita ikenien alla, juurten alueella, tai hampaan kruunussa. Yleensä muutos alkaa ienrajasta, ja oireena havaitaan tällöin punoitusta ja verenvuotoa. Muutokset voivat helposti jäädä havaitsematta ilman huolellista hammastarkastusta. Syöpymä voi näyttää myös ikenien liikakasvulta hampaan pinnalla, kun ienkudos yrittää peittää hampaaseen muodostuneen, verta vuotavan reiän. Hammassyöpymädiagnoosin voi tehdä eläinlääkäri hammaskivenpoiston yhteydessä käyttämällä apuna koetinta, mutta syöpymätyypin toteamiseksi ja oikean hoidon suunnittelemiseksi tarvitaan lisäksi hammasröntgenkuvaus.

Suun täydellinen tutkimus anestesiassa sekä hammasröntgenkuvaus ovat oleelliset sairauden diagnosoinnin ja hoitosuunnitelman kannalta.

Syöpymiä on kahta tyyppiä. Tyypin 1 hammassyöpymässä hampaaseen ilmestyy syöpymiä parodontaaliraon säilyessä ennallaan. Tällaisten syöpymien arvioidaan liittyvän suun tulehduksiin, ja niiden ennaltaehkäisyssä huolellinen ja säännöllinen plakin poisto on tärkeää. Koska juuret ovat eheät, hoitona on koko hampaan poisto juurineen.

Tyypin 2 syöpymiin kissoilla on synnynnäinen alttius. Syöpymän syntymekanismia ei tunneta, eikä niihin yleensä liity kuin paikallista ientulehdusta. Näissä tapauksissa syöpymän edetessä hampaiden ja leukaluun välinen parodontaalirako katoaa ja hampaan juuri alkaa korvautua leukaluulla. Juuret ovat usein kokonaan haurastuneet ja luutuneet kiinni leukaluuhun. Tällaisen hampaan hoitona on ns. kruunuamputaatio, jolloin syöpynyt näkyvä osa hammasta sekä kaikki tulehtunut kudos poistetaan, hampaan juuret jätetään, ja lopuksi ien ommellaan kiinni.

Ulkoisesti tyypin 1 ja tyypin 2 hammassyöpymät näyttävät samalta, joten hampaiden röntgenkuvaus on tärkeää oikean hoidon suunnittelemiseksi. Samassa suussa voi olla myös molempien tyyppien syöpymiä.

Kissa jatkaa yleensä syömistä syöpymistä huolimatta. Oireita voi olla vaikea havaita kotona, ellei kissan suuhun rutiininomaisesti katsota. Melko usein omistaja kuitenkin havaitsee merkittävän eron aiempaan sen jälkeen, kun kissan kipeä suu on hoidettu kuntoon. Vanha kissa alkaakin yllättäen leikkiä ja nukkuu vähemmän. 

Mahdollisia oireita hammassairauksissa ovat:

  • punoittavat, tulehtuneet ikenet
  • kipu suuta koskettaessa
  • pahanhajuinen hengitys
  • suun raapiminen, suun hinkkaaminen esim. huonekaluja vasten ja pään ravistelu
  • kuolaaminen 
  • hampaiden narskuttelu
  • alaleuan vapina
  • heiluvat hampaat tai hampaiden puute
  • lisääntynyt nukkuminen, haluttomuus leikkiä
  • ruoan tiputtelu suusta
  • vähentynyt turkinhoito

Suosittelemme säännöllistä suun tarkistusta eläinlääkärissä ongelmien varhaiseksi havaitsemiseksi. Erityisesti yli 6-vuotiaalle kissalle tulisi tehdä hammaskivenpoisto ja hammastarkastus mielellään kerran vuodessa. Mikäli kissalla on jo todettu hammassairaus, tulee tarkastus tehdä vähintään vuosittain.

Lue myös artikkeli hammashoitoon valmistautumisesta ja jälkihidosta